plukkala

Politiikan äärilaitojen salainen yhteinen tekijä?

AfD:n puheenjohtaja  Frauke Petryn ja die Linken ryhmäpuheenjohtaja Sahra Wagenknechtin kaksoishaastattelu kertoo, kuinka paljon vasemmiston ja oikeiston äärireunat ovat lähentyneet toisiaan. Näin kertoo tänään artikkelissaan Süddeutsche Zeitung.

Ranskassa vasemmistososialistien presidenttiehdokas Jean-Luc Mélencholin täytyy pitää mutkikkaita ja laveita puheita selittääkseen, kuinka hänen euroskeptisyytensä eroaa Front Nationalin puheenjohtaja Marine le Penin eurovastaisuudesta. Britanniassa äärivasemmistolainen  labourjohtaja  Jeromy Corban sai aikaan sen, että osa hänen puolueensa kannattajista siirtyi kannattamaan Brexitiä. Tuplahaastattelussa Petryn ja Wagenknectin kesken ei syntynyt mitään kiistaa, vaan siitä tuli vain tavallinen keskusteluhetki. 

Näyttää siltä, että poliittisilla äärilaidoilla on ympyrä kerralla sulkeutumassa. Kommunismi vastaan fasismi, kansainvälisyys vastaan nationalismi, vasemmisto vastaan oikeisto, asiat, jotka aikanaan jakoivat maanosan, ovat nyt yllättäen lähellä toisiaan. Tämä tuli selväksi Petryn ja Wagenknectin kaksoishaastattelussa. Arvostellaan ja haukutaan toisiaan, mutta ytimessä, no jaa, yhdessäkin voi elää.

Kuka kysyy, onko tämä sitten uutta? Näin värväsi aikanaan Weimarin tasavallassa kansallissosialistit pienporvareita ja työläisiä, jotka pelkäsivät putoavansa kelkasta. Kommunismista puolestaan syntyi kansallisbolsevismi. Se suuntautui kansalliseen taisteluun sorrettujen puolesta pääomaa, intellektuelloeja ja piilotetusti juutalaisia vastaan. Ja vieraana pidettyä Weimarin tasavallan demokratiaa vastaan.

Se salainen yhtäläisyys poliittisten äärilaitojen välillä on: "Me emme anna vieraille mitään". Yllä oleva katsanto historiaan auttaa näkemään sen, miksi Euroopan vasemmisto nyt yrittää eriytyä äärioikeistosta. Sosiaalinen turhautuminen ja nationalismi voivat olla henkisiä veljiä keskenään, vaarallisia veljiä varsinkin pakolaisaikana. Vasemmiston Berliinissä pitämän Eurooppakongressin aikana monet puhujat vannoivat maanosan eteläisiä maita vaivaavan nuorisotyöttömyyden kauheutta, ja samaa hengenvetoon ylistivät kansallisvaltiota viimeisenä paluupysäkkinä epäystävällistä ja epädemokraattista Euroopan unionia vastaan. Eräs puhuja suorastaan neuvoi irtisanomaan EU-sopimuksen ja sopimaan uuden sopimuksen Visegaard-maiden kanssa. Eli Euroopan kaikkein vierasvihamielisimpien kanssa.

Euroopan poliittisilla äärilaidoilla näyttää yhdistävänä tekijänä olevan: "Emme anna mitään vieraille". Ranskassa ja Italiassa voi sosialisti olla hyvin myös nationalisti. Mutta Saksassa ajatus sosialismista ilman kansainvälisyyttä tuntuu mahdottamalta. Saksan tärkein oppi vuoden 1945 jälkeen oli "Ei enää koskaan sotaa" ja samalla irtisanoutuminen kaikenlaisesta nationalismista. Se kuka tämän unohtaa, saa sitten viimeisenä sulkea vasemmiston myymälän.

http://www.sueddeutsche.de/politik/populismus-die-heimliche-klammer-zwis...

Artikkelin on kirjoittanut Constanze Bullion.

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän 1203pl kuva
Pekka Lukkala

Mielestäni lukemisen arvoinen kirjoitus. Miten onkaan sitten tilanne Suomessa?

Niko Sillanpää

"Euroopan poliittisilla äärilaidoilla näyttää yhdistävänä tekijänä olevan: "Emme anna mitään vieraille"."

Mielestäni ei ole. Näin ainakin, jos paalutat äären Linkeen ja AfD:hen (mikä on aikalailla perusteetonta).

Mutta yhdistävä tekijä voisi kyllä olla muodossa "annamme vieraille sen, minkä he ovat työllään (markkinaperusteisesti tai valtiojohtoisesti) ansainneet".

Mutta sinänsä olet kyllä tunnistanut aivan oikein, että kyse on tulon ja hyvinvoinnin jaosta ja siitä, mitä kenenkin koetaan systeemiperusteisesti ansaitsevan ja millä perusteella. Euroopan muuttaminen kehitysmaiden yhteiskunnallisten ongelmien joukkosidontapaikaksi ei oikeasti ole kovin suosittu konsepti kansojen keskuudessa huolimatta siitä, että jotkun paasaavat heille "vihamielisyydestä" ja antavat muita moraalituomioita. Vaateliaiden moraalituomioiden vaikuttavuus nyt vain oli ja meni. Ihmiset kyllästyivät niihin ja alkoivat laskemaan omaa etuaan.

Käyttäjän 1203pl kuva
Pekka Lukkala

Ensinnäkin kirjoitus ei ollut minun, vaan se oli artikkeli Süddeutsche Zeitungissa tänään. Siinä vertailtiin Saksassa juuri die Linken äärivasemmistolaisia ja AfD:tä siinä asiassa, että he kilpailevat nyt samoista äänestäjistä ja siksi myös die Linke on siirtynyt nationalistisempaan suuntaan.

Artikkelissa verrattiin laajemmin myös äärioikeisto-ja äärivasemmistolaisia puolueita Euroopassa ja haettiin yhtymäkohtia 1930-luvun mielipideilmaston ja nykyisen tilanteen välillä.

Äärivasemmistolaisia tässä edusti die Linken liittopäiväryhmän puheenjohtaja Sahra Wagenknecht.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset